New videopost!

Vihdoinkin jotain eloa tänne blogin puolelle! Tein siis toisen videopostauksen ja tällä keralla aiheena on amerikkalainen highschool, joten menkäähän kattomaan--------->PART 1 & PART 2   (kuva epäselvä pahoittelen ja jäätää välillä aika pahasti videolla muta älkää antako sen häiritä :D)

Enjoy!!

See you soon 

Laura

The Windy city

Ei oo muuten Chicago saanut nimeä "the Windy city" turhaan! Oon toki suomalainen ja silleen, mut kun yhdistät pakkaseen järjettömän kovan tuulen, niin aika hankala on suomalaisella sisullakaan puskea eteenpäin. Ihan oikeasti en oo koskaan kokenu sellaista kylmyyttä! Mut jos jäätymistä ei lasketa,niin oli muuten huikeet kaks päivää <3

Matkalle lähdin Glorian äitin ja kolmen siskon kanssa. Lähettiin viiden aikaan aamulla ajamaan kohti Chicagoa ja sinne saavuttiin suunnilleen 10 aikaan aamupäivällä. Ensimmäiseks ajettiin Chinatownin läpi. Tää on siis kaupunginosa, jossa kaikki asukkaat on kiinalaisia(ihan tosissaan en nähny muita ollenkaan!), kaikki liikkeet on kiinalaisia ja kaikki kyltit on kiinaks. Ajettiin ympäriinsä tolla alueella ja esitettiin tyhmiä turisteja xD Sit kuunneltiin musiikkia lujalla vilkutettiin kaikille kiinalaisille. Kaikki tuijotti meitä ihan hölmistyneenä ja meillä oli ihan älyn hauskaa. Ihan symppistä kun nää on ihan innoissan joka kerta kun nähtiin metro, nää pääsee ajelemaan metrolla vaan kun on käymässä Chicagossa. Yhen kerran kun taas ajeltiin niin kaikki muut matkustajat jäi pois jollain pysäkillä ja meillä oli käytössä koko vaunu. Laulettiin lauluja leijonakuninkaasta ja tanssittiin ympäri vaunua melkeen 15 minuuttia xD Mentiin sitten johonki Puolalaiseen deliin, jossa myytiin vaan puolalaisia ruokia ja kaikki kyltit oli puolaks. Näitten sukujuuret on Puolassa niin ne halus mennä sinne. Kuvattiin videoita ja yritettiin muka puhua puolaa tosi uskottavasti, ihmiset vähän katto meitä, mut ei se mitän kuhan hauskaa on.

Seuraavaks suunnattiin Hancock buildingiin. Tää on siis älyn korkea rakennus, ja matka hissillä huipulle oli lähemmäs minuutin hui :o En oo mikään korkeitten paikkojen ystävä, mutta lopulta ei se ollukaan niin pelottavaa vaan todela huikeeta, en oo koskaan noin korkeelle ollu( lentokonetta ei lasketa). Siellä vietettiin joku puolisentuntia ja lähettiin sitten tapaamaan Gloriaa. Kun tuli ulos lämpimästä niin se kylmyys iski vastaan toden teolla. Ei siellä tarjennu ulkona kävellä niin käveltiin niin nopeesti kun pystyttiin ravintolaan, missä Gloria oli syömässä kavereittensa kanssa. Gloria oli siis Chicagossa orkesterinsa kanssa ja siks se ei siellä viettäny meiän kaa aikaa kun niillä oli oma ohjelma. Illalla mentiin sit vielä syömään ravintolaan nimeltä pickwick, olin niin väsyny et meinasin nukahtaa ruokapöytään, olihan herätys aamulla ollu jo kolmen aikaan..

Aamulla lähettiin suunnistamaan kohti North Western Universitya, jossa meiän oli tarkotus kattoa Glorian esitys, joka oli sitten peruttu tai siirretty tai jotain. Me neljä tyttöä oli kävelty sinne asti jäätävässä ilmassa ja kun tajuttiin et oltiin tehty se turhan takia oltiin aika ärsyyntyneitä ja valitettiin taukoamatta koko matka takasin. xD Sitten olikin jo aika lähteä kotimatkalle. Pysähdyttiin matkalla Yksin kotona-talon eteen. Siis missä se elokuva oli kuvattu! Oli aika col nähdä se oikeessa elämässä :D Automatkalla popitettiin taas musiikkia ja Melanie kuvas tyhmiä videoita meistä. Ihana oli saada kolme uutta ystävää <3 Ja voikun ikävöin takasin kaupungin sykkeeseen, Chicago oli kyllä unelmapaikka <3

Sisters by heart, not by blood

Tein täs vähän aikaa sitten tollasen slideshow videon, mun 200 päivästä Amerikassa! Go look it up ;D
VIDEOOO!

ps. jollakulla silmät kivasti kii...
-Laura-