FIILIKSIÄ

Edellisestä postauskerrasta on kerennyt vierähtää jo melkeenpä kolme kuukautta. Suomessa oon kerinny jo viettää 1 1/2 kuukautta ja elämä on pikkuhiljaa palautunu takaisin normi uomeihinsa. Mihin tää aika on hävinnyt? Nyt mun vaihtovuosi on virallisesti loppu. The end. That's it. Tässä alkaa jo epäilemään että onko mitään tätä oikeasti tapahtunut. Koko juttu tuntuu jo kaukaiselta unelta ja vaihtovuos jää koko ajan kauemmaksi. Lopulta se on vain yksi pieni osanen mun elämää.

Oon päättänyt vakaasti että pidän yhteyttä mun jenkkikamuihin. En haluu että yhteys katkeaa ja vuoden päästä ollaan jo ihan tuntemattomia. Kai sen sitten näkee ketkä ne oikeat ystävät lopulta oli. Kaipuu jenkkeihin on kova, mulla on ihan kauhea ikävä niitä ihmisiä siellä. Alku Suomessa oli ihan outo, tapasin perheen ja kaverit ja elämä siitä sitten jatkui. Olin ihan koko aika yhteydessä mun jenkkikamuihin ja mua itketti paljon. Mua pelotti myös miten mun suomikaverit ottaa mut takasin. Mun suureks helpotukseks tajusin et ne on ihan samanlaisia ihania kuin ennen. Nyttemmin oon ruvennut tajuamaan että olihan mulla vuoden aikana niitä ihan hirmuinen ikävä <3

Nyt on koulutkin alkaneet ja menin siis lukion toiselle luokalle, vuotta alemmalle kun kaverini. Mua harmitti tää aika paljonki aluks, mutta oon myös huomannu et noi-97 on ihan mukavia tyyppejä, et eiköhän tää tästä ala luonnistumaan. Eilen meiän kouluun saapui myös kaksi vaihtaria, Meksikosta ja Taiwanista! Molemmat vaikuttaa ihan superihanilta ja musta on ihanaa puhua enkkua jonkun kanssa pitkästä aikaa. Ilmottauduin myös mukaan Yfu:n kummitoimintaan eli mulle annetaan ns. "kummilapseks" joku vaihtari mun alueelta. Mun tehtävänä on auttaa häntä sopeutumaan Suomeen mahollisimman hyvin.

Mä en aio jäädä suremaan vaihtovuoden loppua vaan ootan innolla kaikkia tulevia asioita.Mahdollinen tuleva Saksan matka, wanhojen tanssit, kakkostenristeily.. Kahen viikon päästä on myös kaikkien YFU vaihtareiten kotiaiset! Ihana tavata kaikkia vaihtarituttuja!

Toinen vaihtari on aina kuitenkin se joka tajuaa sua parhaiten. Muun muasssa tästä syystä oli mahtavaa tavata Oonaa viime viikonloppuna Tampereella. Vaikka visiitti aika lyhyt olikin kerittiin me jutella mielin määrin. On ihanaa kun voi jutella vaihdosta, Amerikasta, hostperheistä, kavereista yms. jonkun kanssa joka tajuaa just mistä puhut eikä tylsisty ollenkaan.Vietettinkin sitten oikein jenkkiviikonloppu, käytiin syömässä Daddy's dinerissa, leivottiin Hershey's keksejä ja Sanni oli tehnyt brownieita.Ainiin, oli superkiva tavata vihdoinki tää paljon puhuttu Sanni :D Molemmat ovat helmiä muijia!
Lopuks saatte nauttia hieman huonolaatusista kuvista :)

Aattelin että mun vikat päivät jenkeissä ansaitsee ihan oman, erillisen postauksen :D
Sitä odotellessa,  terkuin
Laura