Little things are those what makes life so special

Jes, sainpas sen viisumihakemuksen tehtyä! :) Arvasin, että mulle siinä tulee menemään aikaa, no sitä kulukin sellaset reippaat kaks tuntia.. Hermot oli kireellä ja päätä rupes särkemään, kun yritin seurata niitä rivejä. Vinkkinä on ettei kannata ruveta sitä hakemusta illalla väsäämään xD Mut nyt oon onnellinen, koska siitäkin selvittiin, vaikkei ehkä niin kunnialla :D

Kun sitä pehettä ei oo vieläkään näkyny, oon tosissani yrittäny kääntää tän asian poitiiviseksi. Mitä mä vertaan itteeni syksyn ja tän hetken välillä, huomaan kasvaneeni ihmisenä tosi paljon! Syksyllä aattelin just että siistiä, oon menossa Amerikkaaan, saan rikkaan perheen Floridasta ja niillä on uima-allas. Tosi realistista ja aikuista, tiedän xD

Tällä hetkellä ajattelen, että olisin luultavasti ihan oikeasti onnellinen peltojen keskellä pikkukylässä. Tai vaikka siellä Alaskassa :D En tarvitse mitään glamour-elämää ja mun odotukset vuoden suhteen on tullu paaaljon realistisimmiksi. Ihan sama onko perhe yksinasuva ihminen, vanha pariskunta taikka sitten suurperhe. Jos nyt saisin minkälaisen perheen tahansa, olisin varmasti maailman onnellisin tyttö! :) Jos oisin helmikuussa saanu sijoitukseni, joka ois ollut vaikka maatilalla jossain päin mettää, olisin varmaankin nyrpistellyt nenääni ja toivonut jotain ns. "parempaa".

On jotenkin hassua ajatella, miten mä oon jo aikuistunut tän vaihtovuoden takia, vaikka se ei ole edes vielä alkanut :D

Kaikki työ, jotka ette oo vielä saaneet perhetietoja, jaksamisia odotteluun, koska vaikka tätä miltä kantilta katsoo, ei tää mitään herkkua ole.. Mä haluun uskoa, että kaikille löytyy vielä ihan huippuperhe ja tulee mahtava vuosi, sillä ei oo lopulta mitään välii, missä vaiheessa sen perheen saa!! :D Ja oon onnellinen teiän kaikkien puolesta, joilla on jo perhe! :)

                          

mahtavaa juhannusta teille kaikille ihanille!
♥:lla Laura

ps. Nyt voitte seurata mua myös Bloglovinissa! :D