Warning! change ahead

Mulla ois noin miljoona asiaa jotka haluisin tehä, eikä pakkaaminen kuulu niihin. Haluisin viettää nää vikat päivät perheen, sukulaisten ja kaverien kanssa enkä hoidellen pakollisia asioita. Oon ihan superinnoissani lähdöstä, koska toteutuuhan miun unelma kohta, mutta samaan aikaan mietin, et pärjäänkö siellä. Tuunko toimeen sen perheen kanssa? Saanko kavereita? Mitä jos tulee kamala koti-ikävä? Tunnin sisällä mielialat vaihtelee : "tässä on ikuisuus lähtöön, haluisin lähtee HETI" --------> "En haluu lähtee ollenkaan, en haluu jättää mun elämää, itkettää"

Kun sitten huonoina hetkinä rupeen tarkemmin aattelemaan niin en kyllä ois lähtemättä mistään hinnasta. Kun muut menee lukion toiselle ja surkuttelee kesäloman loppua, mun elämän suurin seikkailu alkaa ja en voi oottaa koulun alkamista!! Asiaa parantaa hurjasti se, että tuntuu että oon toivottu ja odotettu mun host-perheeseen:) Ja ne kysy et miten vois helpottaa miun asettumista sinne ja että ne auttaa kua miten vaan voi :) Se mom vastaa aina kauheen nopeesti jos laitan viestii ja se on tosi ihanan olonen <3 Aion skypettää viel niitten kanssa lauantaina että pääsisin juttelemaan myös dadille :D

Harrastuksista sen verran, että mä luultavasti pääsen tanssijoukkueeseen Chiscasiin <3 Oisin tosi onnellinen, mutta toisaalta se luo paineita, et miten hyvin pärjään siinä ja minkä tasosia ne on.

Huomenna ois tarkotus pitää läksiäisiä jonkunlaisella porukalla ja niistä sitten vähän myöhemmin :)

Mun on jotenki niin vaikee selittää muille miltä musta tuntuu just nyt. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä täysin tätä kaikkea. Välillä mua rupee ihan yhtäkkiä itkettämään ja välillä nauran ihan typerille jutuille :D PÄÄ RÄJÄHTÄÄ IHAN KOHTA! 

Kohtalontovereita? :)

Aion  nyt noudattaa mun hostisän ohjetta ja nauttia vikoista päivistä Suomessa 

"They say "time flies when you are having fun." I hope you enjoy these ten days to the fullest!"

♥:lla Laura