2 days left!!!!

Apuva! Kaks päivää jälellä! :o Oon nytten hyvästelly kaikki miun kaverit ja huomenna vielä sukulaisia ;(

Hurjaa ajatella, että alle 48 tunnin päästä lähden vuodeksi kotoa ja siitä 12 tunnin päästä vuodeksi Suomesta.. Eli yks kokonainen päivä jäljellä, mitä ihmettä hui?!
Tänään pakkasin laukun kokonaan ja painoahan tuli 25 kg eli kaks kiloo yli sallitun määrän.. Tuntuu että en oo edes pakannu paljon vaatteita tai mitään mukaan joten mistä vähentää.. Eli huomenna palataan vielä pakkailujen pariin jes. EDIT : 22,9 kg!!

Skypetin tossa just mun hostien kanssa ja en voi muuta sanoo kun että ne ON MAAILMAN PARHAITA!! Sain vihdoin nähdä dadin (joka oli viimeks töissä) ja juteltiin kaikkea mahollista! Aluks taas jännitti mutta se tunne kaikkos nopeesti kun pääsin juttelemaan :D Jotenkin tuli sellanen fiilis et haluun äkkiä sinne ja kaikki jännitys katos! Se mom sano et luultavasti meenki CHEERLEADING-teamiin!! Woot? Olin vaan, että en oo koskaan harrastanu sitä ja se sano ettei haittaa ja se coach ottaa mut mielellään siihen mukaan, oon kuulemma eka vaihtari :) Pitää nyt kattoo mitä siitä tulee mutta innolla ja pelolla ootan kyllä! :)

Kouluun tuun matkustamaan sellasella keltasella koulubussilla ja sitäkin ootan ihan täpinöissäni!

Perheen tyttö Emma yhtäkkiä toi siihen web kameran eteen kyltin jossa luki  I love Laura. Olin vaan niin otettu siitä eleestä <3 Oon kyllä rakastunu niihin lapsiin niin paljon, että..!

Niillä ei ollu hajuakaan, että joulupukki on Suomesta, dad luuli, että se on Kanadasta xD Sit ne halus et opetan niille mikä on thank you Suomeks ja siitä riittikin juttua pitkäks aikaa. Kiitos oli niille jotenki niin hankala sana. Lopulta ne keksi muistisäännön. Jos yhdistää key(avain) ja toss( heittää) siitä tulee key toss  = kiitos xD I love them already <3

YFU lähetti mulle lisäinfoa mun yöpymistä D.C:ssä koskien ja suuri paino putos mun harteilta kun kuulin, et parimuuta YFU-oppilasta lentää mun kaa Indianapolikseen!  D.C:ssä nukutaan lentokenttähotellissa ja YFU-staff hoitaa meiän syömiset ja ehtimisen seuraavalle lennolle. Hotellissa ei tosiaan oo valittamista!

sweet life <3

Mulla on kuitenki edessä hardest part eli perheen ja etenki äidin hyvästely ja siitä tulee tosi vaikeeta.. Inhoon pitkiä jäähyväisiä ja jos jään siellä lentokentällä jättämään jotain sydäntäsärkyviä hyvästelyjä en varmaan lähe ollenkaan, joten haluun tehä sen mahollisimman nopsaan ja ruveta heti aattelemaa jotain muuta.

Tän hetkiset tunnelmat on kaiken kaikkiaan positiiviset. Ootan lähtöö tosi kovasti, perheen näkemistä ja kaikkia niitä kokemuksia mitä saan!Hostit saa mut tuntemaan itteni jotenki tärkeeks ja saa mulle turvallisen olon. En yhtään tiiä mitä oottaa koko vuodelta ja mitä tapahtuu seuraavaks mutta what happens, happens, right ;D
                                       ♥:lla Laura