Prom 2k14

Se kauan odotettu prom on nyt vihdoin takana päin! Sitä oli stressattu ja pelätty ja meinashan koko promkin jäädä väliin. Mullahan kävi niin kivasti että mun deitti kero kaks päivää ennen promia ettei aio tansseihin ollenkaan. Siinä tulikin pienimuotonen hermoromahdus koettua ja itkut väännettyä. Eihän kellekään varmaan tule mukava olo kun tolla tavalla jätetää ilman varotusta. Tää jätkähän myös tekstas Glorialle asiasta, ei siis voinu ihan suoraaa mulle tulla kertomaan. Mulla oli varattu kampaaja-ajat, ostettu mekko, korut ja kengät ja sit yhtäkkiä olinkin ilamn deittiä. Mistä ihmeestä uus kahen päivän varotusajalla? Kaikilla meiän koulussa oli jo joku tietysti, näytti jo ihan toivottomalta kun Glorian sisko sitten löysi mulle ehdokkaan. 

Lauantaiaamuna herättiin sitten aikasin, suunnistin Glorialle laittamaan kynnet, hirveetä säätämistä taas tekokynsien kanssa, irtosivat koko ajan. (Promista palatessa mulla oli 6 jälelläxD)Yheltä mentiin kampaajalle laittamaan hiukset ja tajuttiin että ollaan ihan aikataulusta jälessä. Kotin saavuttiin kolmelta ja meiän oli takotus lähteä kuvia ottamaan 3.30! Kiireessä kun säheltää niin eihän siinä mikään mene kunnolla. Gloria väkersi mun meikkiä, Melanie väkersi Glorian kynsiä ja mä yritin puhistaa mun varpaankynsiä samaan aikaan. 3.15 Meillä ei ollu vielä mekotkaan päällä.. ja tietysti mun mekon vetoketju ei toiminu. Siinä sitten Melanie ja Katrina kisko sitä ikuisuuden ja lopulta sai sen toimimaan. Oltiin kun oltiinkin aikataulussa, mun deitti ilmesty minuutin sen jälkeen kun oltiin saatu mn mekko kiinni. Mitchell(mun deitti) kiinnitti mulla corsagen mun ranteeseen(sellanen kukkasysteemi) ja  mä laitoin boutonnieren sen takkiin. Tai Mitchellin äiti laitto en lopulta kun en saanu sitä millään.

Ekana lähettiin Erickin luo ottamaan kuvia, siinä kyllä puutu suu ku piti hymyillä sellasta jenkkihymyä koko aika! Vanhempia ja kameroita oli varmaan miljoona, joten suurimmassa osassa kuvista kaikki kattoo eri suuntiin xD Meitä oli yhteensä kuus paria meiän ryhmässä ja otettiin aika perinteisiä kuvia ja tuntu et vanhemmat oli tästä vaiheesta enemmän innoissaan kun me. Ruokapaikkana  oli Olive Garden, italialainen ravintola. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta mulla oli muutenki jo vaikeuksia hengittää mun mekossa nii en nii hirveesti sit syöny.Tuliniin spesiaali olo kun niin monet ihmiset kehu meiän mekkoja ja sano et näytettiin näteiltä. Yks pikkutyttö juos mun luo sanomaan et oon kaunis ja sit juoksi pois awwww <3 Ditchattiiin Glorian, Mitchellin ja Tannerin(Glorian deitti) kanssa meiän ryhmä ja mentiin Riverfontiin ottamaan lisää kuvia. Aurinko oli jo alkanu laskea joten oli vähän henkalampi ottaa niitä kuvia. Lopulta niistä tuli kuitenkin hyviä!

Varsinainen prom alko kasilta ja suunnilleen kaheksan aikoihin oltiinkin promissa. Aluks oli aika jäyhee tunnelma, mut kylä aika nopeesti tunnelma lämpeni ja porukka intoutu tanssimaan. Tanssiminen on tääl jenkeissä kyllä kovin erilaista kun mihin suomityttö on tottunu... Mut sit vedettiin nää perus jenkkiläiset cupidshufflet ja cha cha-slidet. Tykkään näistä ihan sikana, kun kaikki on mukana ja tekee eikä vaan seisoskele niin kun Suomessa. Sitten tietty ilmotettiin promking and queen ja prom prince and princess. Olin ilonen koska mun kaveri Hannah voitti queenin ja toinen kaveri Laura voitti princess.

Promin jälkeen mentiin kotiin ja vaihdettiin mekot farkkuihin ja tpaitoihin. Oli kyllä aika haikeet ottaa mekko pois, olihan tää mun prinsessapäivä!Suunnattiin sitten afterpromiin, jossa oli mm. lazertagia ja minigolfia, palkintoja ja ilmasta ruokaa yms. Lazertag on kyllä huippuhauskaa, harmi vaan et se oli 15 min :/ Afterpromista lähettiin aika nopsaa oltiin koton ajoskus 1.30am. Sanotiin meiän deiteille heipat je mentin Glorialle. Jueltiin joku aika ja mentiin nukkumaan ehkä 3.30am. Aamulla piti olla pääsiäiskirkossa kello kaheksan..

Jos ei lasketa ylenmäärästä stressin määrää, nautin promista tosi paljon! Oli ihanaa kun kaikki ihan oikeesti TANSSI eikä vaan noloina keinunu puolesta toiseen, samalla olan yli vilkuillen jos joku näkee. Toisin sanoen ihanan jenkkiläistä. American prom on nyt koettu <3

Kysy ask fråga

Onke teillä kysyttävää? Mietittekö minkälaista vaihtarin elämä OIKEASTI on?  Oletko uusi vaihtari joka kaipaa vastauksia tuhansiin kysymyksiisi? Kiinnostaako vaihtarius tai Amerikka yleensäkin?

(((Extra! Nyt voit kysyä myös ihan oikealta amerikkalaiselta aka parhaalta ystävältani Glorialta!)))

 Jos vastasit kyllä nyt sinulla on loistava mahdollisuus käyttää tämä tilaisuus hyväksesi ja kysyä minulta mitä vain(hyvän maun rajoissa)! Älä epäröi vaan kysy! :)

Laura ❤️

New videopost!

Vihdoinkin jotain eloa tänne blogin puolelle! Tein siis toisen videopostauksen ja tällä keralla aiheena on amerikkalainen highschool, joten menkäähän kattomaan--------->PART 1 & PART 2   (kuva epäselvä pahoittelen ja jäätää välillä aika pahasti videolla muta älkää antako sen häiritä :D)

Enjoy!!

See you soon 

Laura

The Windy city

Ei oo muuten Chicago saanut nimeä "the Windy city" turhaan! Oon toki suomalainen ja silleen, mut kun yhdistät pakkaseen järjettömän kovan tuulen, niin aika hankala on suomalaisella sisullakaan puskea eteenpäin. Ihan oikeasti en oo koskaan kokenu sellaista kylmyyttä! Mut jos jäätymistä ei lasketa,niin oli muuten huikeet kaks päivää <3

Matkalle lähdin Glorian äitin ja kolmen siskon kanssa. Lähettiin viiden aikaan aamulla ajamaan kohti Chicagoa ja sinne saavuttiin suunnilleen 10 aikaan aamupäivällä. Ensimmäiseks ajettiin Chinatownin läpi. Tää on siis kaupunginosa, jossa kaikki asukkaat on kiinalaisia(ihan tosissaan en nähny muita ollenkaan!), kaikki liikkeet on kiinalaisia ja kaikki kyltit on kiinaks. Ajettiin ympäriinsä tolla alueella ja esitettiin tyhmiä turisteja xD Sit kuunneltiin musiikkia lujalla vilkutettiin kaikille kiinalaisille. Kaikki tuijotti meitä ihan hölmistyneenä ja meillä oli ihan älyn hauskaa. Ihan symppistä kun nää on ihan innoissan joka kerta kun nähtiin metro, nää pääsee ajelemaan metrolla vaan kun on käymässä Chicagossa. Yhen kerran kun taas ajeltiin niin kaikki muut matkustajat jäi pois jollain pysäkillä ja meillä oli käytössä koko vaunu. Laulettiin lauluja leijonakuninkaasta ja tanssittiin ympäri vaunua melkeen 15 minuuttia xD Mentiin sitten johonki Puolalaiseen deliin, jossa myytiin vaan puolalaisia ruokia ja kaikki kyltit oli puolaks. Näitten sukujuuret on Puolassa niin ne halus mennä sinne. Kuvattiin videoita ja yritettiin muka puhua puolaa tosi uskottavasti, ihmiset vähän katto meitä, mut ei se mitän kuhan hauskaa on.

Seuraavaks suunnattiin Hancock buildingiin. Tää on siis älyn korkea rakennus, ja matka hissillä huipulle oli lähemmäs minuutin hui :o En oo mikään korkeitten paikkojen ystävä, mutta lopulta ei se ollukaan niin pelottavaa vaan todela huikeeta, en oo koskaan noin korkeelle ollu( lentokonetta ei lasketa). Siellä vietettiin joku puolisentuntia ja lähettiin sitten tapaamaan Gloriaa. Kun tuli ulos lämpimästä niin se kylmyys iski vastaan toden teolla. Ei siellä tarjennu ulkona kävellä niin käveltiin niin nopeesti kun pystyttiin ravintolaan, missä Gloria oli syömässä kavereittensa kanssa. Gloria oli siis Chicagossa orkesterinsa kanssa ja siks se ei siellä viettäny meiän kaa aikaa kun niillä oli oma ohjelma. Illalla mentiin sit vielä syömään ravintolaan nimeltä pickwick, olin niin väsyny et meinasin nukahtaa ruokapöytään, olihan herätys aamulla ollu jo kolmen aikaan..

Aamulla lähettiin suunnistamaan kohti North Western Universitya, jossa meiän oli tarkotus kattoa Glorian esitys, joka oli sitten peruttu tai siirretty tai jotain. Me neljä tyttöä oli kävelty sinne asti jäätävässä ilmassa ja kun tajuttiin et oltiin tehty se turhan takia oltiin aika ärsyyntyneitä ja valitettiin taukoamatta koko matka takasin. xD Sitten olikin jo aika lähteä kotimatkalle. Pysähdyttiin matkalla Yksin kotona-talon eteen. Siis missä se elokuva oli kuvattu! Oli aika col nähdä se oikeessa elämässä :D Automatkalla popitettiin taas musiikkia ja Melanie kuvas tyhmiä videoita meistä. Ihana oli saada kolme uutta ystävää <3 Ja voikun ikävöin takasin kaupungin sykkeeseen, Chicago oli kyllä unelmapaikka <3

Sisters by heart, not by blood

Tein täs vähän aikaa sitten tollasen slideshow videon, mun 200 päivästä Amerikassa! Go look it up ;D
VIDEOOO!

ps. jollakulla silmät kivasti kii...
-Laura-

Can you keep a secret?

VArotan nyten aluks ettei oo mitenkään yltiöpositiivinen kirjotus tulossa. Mut annan itelleni oikeuden kirjottaa silti tänne, onhan tää mun blogi! Saatte myös vähän realistista kuvaa vaihtovuodesta. Mutta ei hätää mulla on kaikki ihan hyvin :)

Mä kirjotin tänne blogiin joskus sata vuotta sitten(okei tammikuussa tuntuu vaan niin kauheen pitkän aika sitten) etten aio stressata enää ollenkaan. Aion vaan nauttia elämästä ja tästä mun jäljellä olevasta vaihtoajasta mitä mulla on. Jooooooo.. No ei oikeen oo onnistunu. Musta tuntuu et oon sellanen ihminen et vaikkei ois mitään stressattavaa niin jotain aina löytyy. Mä saan aikaan paniikin piennimmästäkin asiasta. Mä yliajattelen ja vatvon ja mietin kaikkea miljoonalta eri kantilta ja sen sijaan että oisin saanu vastauksen, oon vaan entistäkin stressaantuneempi. Lisäks ajattelen ihan liikaa et mitä muut musta ajattelee, puhunko oikein, käyttäydynkö oikein, pukeudunko oikein, hymyilenkö tarpeeks, oonko kohtelias ja ystävällinen.. Tää lista vois jatkuu oputtomiin.

En tiedä. Ehkä oon tajunnu miten rajallinen tää mun aika täällä jenkeissä enää on. Mua on alkanu ahistaa kotiinpaluu, mä en halua lähteä pois. Mahtavaa, yksi uusi asia josta murehtia. Tiiän et kuin tyhmä onmiettiä et joo nyt mulla on tän ja tän verran päiviä jälellä. Aikaa tuhlaantuu turhaan. Pitäis elää hetkessä. Niin mä yleensä elänkin, mä rakastan mun elämää ja mun ihmisiä täällä. Ehkä ihmiset on vaan aina luoto haluamaan enemmän ja olemaan kateellisia siitä mitä toisilla on. Mä oon itkeny, nauranu, oppini hillitsemään suorapuheisuuttani ja pitäny elämäni vuoden. Mitä muuta ihminen voi haluta?

Miltä tuntuu nähdä mun perhe ja kaverit uudelleen. Pitääkö mun kaverit musta enää? Mitä jos ei sovitakaan enää yhteen, mitä jos ne ajattelee ot oon liian erilainen? Voin sanoo et mulla on maailman parhaat ystävät ja  toivon et pysytään kavereina vielä pitkään <3 Voin kuitenkin sanoa et mä olen erilainen. Oishan se ihan hassua et mä oon vuoden poissa ja tuun ihan samana takasin. Kaikki me muututaan vuodessa, ei siitä mihinkään pääse. Sitten vielä joudun tutustumaan usiin ihmisiin, on vuotta alempana kun muut, enkä tunne ketään. En tiiä miten teen tän kaiken uudelleen. Älkää ymmärtäkö väärin, totta kai haluun nähdä mun perheen ja ystävät, mut en vaan haluu lähteä täältä. En tiedä millon tuun tapaamaan mun Amerikan ihmiset, osaa en varmaan koskaan tapaa uudestaan.

"Chattasin jenkkeihin kaikki yöt ja nukuin päivät. Lisäks oli aika vaikeeta sopeutua olemaan "normaali", kaikki ei enää pyörinytkään mun ympärillä. Oon muutenkin sellanen aika ulospäinsuuntatuva ja sellane mut jenkeis ku oli vaihtari niin olin aina jotenkin niin kauheen kiinnostava kaikkien mielestä."

"Mul kans ite koulun kanssa oli ongelmii parin ekan jakson aikana, ku oli niin paljon rankempaa, eikä suomen tai ruotsin kieli toiminu yhtää, ja ku joutu niil tunneil olee yksin."

Kirjotin noi quotet joskus aikoja sitten mun blogiin(vanhojen vaihtareitten suusta). Miltä mun elämä tulee näytämään kun palaan takasin?
Muut vaihtarit, kertokaa etten oo ainut näitten ajatusten kanssa.


Mä oon nähny miten rajallinen elämä on, miten mikään ei mene niinkuin on suuniteltu, miten epäreilua kaikki välillä on ja miten pahalta tuntuu kun ei voi sille mitään. Oon kokenu miltä tuntuu pohjaton suru ja tunne kun olsi vedetty lattia jalkojen alta, kun ei voi hengittää, kun tuntuu että on aivan yksin koko maailmassa. Oon oppinu et kaikki ihmiset ei oo sellasia kun miltä ne aluks tuntuu ja miten joskus joutuu ikävien asioiden kautta huomaamaan, ketkä ne sun oikeat ystävät on.Olen joutunut tekemään vaikeita valintoja, joista kumpikaa vaihtoehto ei ole oikea.Olen oppinut ettei kukaan ole täydellinen, vaikka sitä joudun itselleni  usein muistuttamaan.Oon parempi antamaan itelleni anteeksi, jos teen väärin. Osaan myös tunnustaa jos teen väärin.Oon pitäny salaisuuksia, joita en olisi halunnut pitää.Olen myös yrittänyt olla tuomitsematta ihmisiä ja olemaan ystävällinen myös niille jotka eivät sitä ansaitse. Oon saanu niin monta uutta ihanaa muistoa, mihin voin takertua kun tuntuu oikein pahalta. Mä toisvoisin että voisin sellittää miltä musta tuntuu, mutta mä en voi. Sitä ei pysty kertomaan, se pitää kokea. Oon tajunnut miten sanoinkuvaamattoman onnellinen oon, että oon täällä.

Laura

Valentine's day

Ystävänpäivä, eli Valentine's day alko aika kylmissä merkeissä. Täällä oli edellisenä päiivänä satanu lunta ja tuulikin ihan mukavasti. Stuin ovesta ulos ja olin heti, että ei kiitos, mieluummin jäisin kotiin.. Kävelin skeuitenkin sen viitisenkymmentä metriä Glorian talolle ja sitten yhessä käveltiin bussille. Oltiin vähän myöhässä niin ei tarviinu ulkona ootella bussin tuloa vaan se oli siellä jo ennen meitä.

Kouluun siitä sitten selviydyttiin ja suunnattiin cafeteriaan aamupalalle. Tuona päivänä tais olla paahtoleipää ja munakas. Mä olin syöny kotona joten annoin mun aamupalan Glorialle. 7.20 kello soi, mikä oli merkkinä aamupalan loppumisesta. Käveltiin Glorian kanssa kylppäriin, mikä on matkalla meiän loksulle ja ehostettiin itteämme vähän inhimillisemmiks. Tämän jälkeen mentiin loksuille ja otettiin aamupäivän tuntien kirjat. Mulla ekanan lukkarissa on anatomiaa, jonka luokka on toisessa päässä koulua, joten joka aamu saavun luokkaan ihan viimetinkaan.

Tehtiin esitelmiä sydänsairauksista ja mulla ja Hannahilla on aiheena congenital heart disease & congestive heart failure. Mulla oli kuitenki rästissä matikan läksyt joten enemmänkin tein tänään niitä. Sit minä ja Ariel napattiin kuva stetoskooppien kanssa, kun näytettiin niin cooleilta, "tulevaisuuden lääkärit". Tokalla tunnilla on study hall, mut mä luen tällä tunnila Usan historiaa. Jos haluun valmistua tää on välttämätöntä.Mun ope on mun uinticoach, joten tällä tunilla ei hirveesti lepsuilla. Pukukoodistakin tulee mulle aina valitamista jos on vähänki vääränlaiset vaatteet päällä. Viikoittain rehtori tekee tarkistuksen luokkiin pukukoodista. Jos on väärä niin siitä napsahtaa heti soitto kotiin ja vaatteiden vaihto.. Jos koko luokka on ok saadaan ilmasia keksejä tai donitseja. Mun luokka ei oo kertaakaan saanu viel..

Kolmas tunti, ah niin ihana matikka! No ei tää nyt niin vaikeeta oo en vaan nyt tykkää tästä aiheesta yhtää..Neljäs tunti on mun lemppari, elikkäs englantia. Ope on niin kultanen ja ihana! Luetaan tällä hetkellä Jane Eyrea ja tehään seniorprojectia, joka on senior scrapbook! Oon niin innoissani tosta scrapbookista!! :D 

Toi quote on enkun tunnin "bellringerista" Aika monella tunnilla on bellringer,eli ope laittaa jonku kysymyksen taululle ja sit siihen vastataan ja ne arvostellaan. Täl kertaa piti kertoa mitä toi quote tarkottaa omasta mielestä. Jokanen voi ite miettiä mitä toi tarkottaa.

No one can tell what goes on in between the person you were and the person you become. No one can chart that blue and lonely section of hell. There are no maps of the change. You just come out the other side. 

Or you don't.

Matikan tunnilla meillä oli earthquake drill, eli meiän piti mennä pöytien alle piiloon harjotuksena mahollisen maanjäristyksen takia. Näit drilljuttuja on aika tiuhaan suunnilleen parikolme kertaa kuukaudessa. Lounas oli täl kertaa nugetteja, sämpylä, banaani, porkkanoita ja sit ostin gatoraden. Oon pikkuhiljaa alkanu kyllästyä tähän ruokaan täällä ja ei enää hirveesti innosta tää iän ikunen  roskaruoka. Tosin tänään ruoka oli poikkeuksellisen terveellistä. Minä, Gloria ja Savannah napsastiin nopeesti selfie ennen lounasta. Tänään istuttiin kolmistaan meiän pöydässä,koska kaikki muut oli jossain kouluretkellä.

Espanjan tunnilla olin taiteellisela päällä. Ainakun viitatataan ja vastataan saadaan participation points, jotka sit laitetaan tohon kuoreen. Läksynä oli ollu piirtää kuva jokasesta uudesta sanastosanasta joka meillä oli ollu ja panosti oikeen kunnolla tällä kertaa :D

Koska oli Valentine's day niin meillä oli jotain erikoistoimintaa koulussa. Spanish clubin kaa koristeltiin ja syötiin cupcakeseja ja keksejä ja sit askarreltiin kortteja. Glorialta sai kaks sydäntä johon oli taakse kirjotettu viestejä.

Kello 2.40 pm loppu koulu ja mun bussi tuli siinä 2.50pm. Normisti oon kotona siinä 3.15pm. Tänään kuitenki pistäydyin Glorialla ja söin cupcakeseja, joita sen äiti oli tehny. Sit menin kotiin ja valmistauduin illan peliin. Libbey tuli hakemaan mua kuuen aikaa ja mentiin Central Highschooliin peliä varten. Oli oikeen hauskaa, vaikka hävittiinki nyyh ;(. Lexi oli tehny kaikille sellasia pretzelsuklaasysteemisä, jotka oli ihan älyn hyviä! Mäoon siis front noissa stunteissa en lentäjä :D

Pelin jälkeen mun coach anto mulle kyydin mut elokuvateatteriin, jossa näin mun kavereita, koska oli Meredithin synttärit. Katotiin that awkward moment, joka oli ihan ok elokuva :) Meredithille tuli yllätyksenä et olin siel ja se alko pomppii ja kirkuu kun näki mut ja sit se ryntäs halaa mua :) Meinasin melkeen nukahtaa elokuvan aikana, en siks et se oli huno, vaan koska oli ollu niin pitkä päivä. Leffan jalkeen e kuiteskaa ollu enää yhtää väsyny, Jessica vei mut kotiin ja söin grilledcheesesandwichin ja vaan istuin alakerrassa kun olin ihan hereillä. Tää on joskus ärsyttävää, siis kun valvon sen "enpystypitämäänsilmiäauki"-vaiheen ohi, voisin valvoa vaikka kuinka pitkään :D    Mut tosiaan kello näyttii melkeen yhtä kun suunnistin yläkertaan. Nukkumaan menin siinä 1.30 aikaan. Ja seuraavana päivänä piti herätä aikaseen kun oli toinen peli :/

Tässä oli mun Valentine's day! Aika täydellinen päivä, täynnä hauskoja hetkiä, naurua ja ihania ihmisiä! <3 En vaihtais näitä ihmisiä mihinkään, you mean the world to me! <3

-Laura-