LIfe goes on

Sen sijaan, että oisin käynyt kamalaksi kasvaneen läksyvuoren kimppuun, päätinkin aikani kuluksi väsätä videon mun ekoista 100 päivästä Amerikassa!!PAhottelen laatu muuttu jotenki ihan kauheeks ja muuteski kauhee tappelu saaha video tänne:/

Anyway, Enjoy everybody :D parempi laatusen version videosta saatte, kun klikkaatte TÄSTÄ!!!

just breathe

En ookkaan kirjottanu tänne yli kuukauteen. Musta tuntuu et oon ihan kauheen huono bloggaaja. Mutta on vaan tapahtunu niin paljon kaikkea, että kirjottaminen on valitettavasti jäänyt taka-alalle. Ajattelin nyt kertoa kaiken, tosin vähän lyhennetyssä muodossa, muuten siihen menisi ikuisuus. Kirjotan tästä nyt yhdessä postauksessa, koska ajattelin että pitää siitä bloginkin puolelle kirjottaa. Seuraavissa postauksissa en ainakaan vähään aikaan palaa näihin asioihin, koska mua edelleenkin sattuu ajatella kaikkea mitä tapahtu. Useimmille mun kavereille tää tulee yllätyksenä. Anteeks etten oo kertonu, mutta en vaan tiiä miten kertoa..

Perheenvaihdos 
Tää on itseasiassa se syy miks tää mun bloggaus on unohtunu. Suunnilleen kolme viikkoa sitten mä vaihdoin perhettä. Perhe, jonka olin kuvitellut olevan täydellinen ja kuin mulle tehty, ei sitten loppupeleissä osottautunukaaan sellaseksi. Kuitenkin kunnioitan tätä perhettä ja, enkä sen takia rupea erittelemään vaihdon syitä. Mulle tämä tilanne oli kuitenkin tosi kivulias ja satutti tosi paljon enkä haluu enää oikeen muistella tota aikaa.On hankala olla olematta katkera. Mä kuitenkin heti päätin. etten ole tulossa takasin Suomeen, Mä päätin et pystyn tähän ja mä löydän uuden mahtavan ja ihanan perheen.

Niin mä sitten muutin emergencyperheeseen, tää päätös vaikutti olevan paras kaikille. Emergencyperhe on siis väliaikanen ja siel asutaan sen aikaa kun löytyy toinen, vakituinen perhe. Mä en ois koskaan selvinny tästä tilanteesta ilman mun ihanien ystävien ja opettajien, kirkon yhteisön ja mun äidin tukea ja apua <3 About viikon oottelun jälkeen mulle löyty perhe! Ja mikä parasta tää perhe asuu mun parhaan ystävän naapurissa!! Gloria ois halunnu ottaa mut niille, mutta niitten perheellä on jo viis lasta haha :D Kaikki on kuitenki parhain päin nytten, mä rakastan tätä perhettä ja tuntuu jo tosi kotosalta täällä! Perheeseen kuuluu siis isä Albert, äiti Jody, tytär Hannah 13v ja poika Ike 11v.  En vois olla onnellisempi ja kiitollisempi kaikest amitä mulla nyt on <3
 Vihdoin mä pystyn hengittämään.

It's just what HIGH SCHOOL does, it changes the person into something they would have never imagined

Painavaa asiaa siis high schoolista. Laitoin  itse asiassa tasan kaks kuukautta sitten tänne postauksen mun ekasta päivästä. Se ei siis sujunut mitenkään erityisen hyvin, en nyt kuitenkaan rupea sitä kertaamaan tässä postauksessa, joten mun vastoinkäymisistä voitte lukea TÄSTÄ painamalla.
Mulla oli aikas stereotyyppinen käsitys high schoolista ennen kun tulin tänne. Nyt kahden kuukauden jälkeen voin sanoa, että high school on niin paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut uskoa tai toivoa! Tää koulu tuntuu jo ihan omalta, en oo eksyny enää pitkään aikaan ja muutenkin tunnen olevani paljon itsevarmempi käytävillä kulkiessani.
Mun koulun nimi on virallisesti William Henry Harrison high school, luhyemmin Harrison(Usan yhden presidentin mukaan nimetty). Indianan osavaltio on midwestern ja alkuperäisasukkaat asui alkujaan täällä päin, joten meiän maskotit on Warriors ja koulu on home of the Warriors. Yleisesti ottaen kaikilla high schooleilla on maskotit. Meiän kilpailijakouluja on mm.Castle(Knights) ja North(Huskys).

Tää schoolspirit ja ylpeys omasta koulusta on vaan jotain niin käsittämätöntä. Tää näkyy varsinkin jalkapallopeleissä, jollon vastustaja lytätään lyttyyn armottomasti. Muista kouluista puhutaan alentuvasti ja oma koulu on tietysti paras! Kaikki pitää koulunsa paitoja joissa on logo ja joku sitaatti, esim (WE BLEED WARRIOR BLOOD tai NEW BEGINNING, NEW TRADITIONS, SAME WARRIORS), sitten on tietysti koulun urheilujoukkueiden paitoja (GO LOUD OR GO HOME--cheerleaderit, TEAMWORK MAKES THE DREAM WORK--soccerpelaajat))  ja fanituspaitoja(WE LOVE THE BOYS OF THE FALL). Mulle on kertynyt näitä paitoja ja puseroita lähemmäs parikymmentä ja lisää tulossa, hups xD Kun perjantaisin on spiritday, niin kaikilla on joku Harrison paita päällä, opettajat mukaan lukien. Mut musta on vaan niin ihana olla osa tällästä yhteisöä ja uskomatonta koulua!

Opiskelu on pääsääntösesti helppoa ja mulla onkin kaikki aineet A:ta (tai no huomenna vielä vikat kokeet ennen ekan grading periodin loppua joten en voi sanoo varmasti xD) Mut kokeet on siis monivalintaa ja esseet joku 5-10 lausetta -.- Ja se on pitkä näille.. Mutta kun oon seniori niin kyllä meiän pitää kirjottaa paperseja ja tehä researchprojecteja ja sellasta. Tehään myös paljon ryhmätöitä ja paritöitä, mikä on mun mielestä tosi mukavaa! Että voin valmistua, niin mun pitää tehä ICA-koe, joka sisältää matikkaa ja enkkua. Sain näihin molempiin harjotuskokeet, jotka opettajat ihanat lupas korjata ja arvostella :) Tää koe tiedossa siis joulukuussa.

Kun kävelen kytävillä on ihana kun vastaan tulee koko aika tuttuja naamoja ja voi moikkailla kavereita. Aina kysytään How are you? Siihen kuuluu vastata good! ja sitten sanoa vastavuoroisesti And you? Ei siis odoteta mitää vuodatusta huonosti menneestä päivästä tai muusta, aina vaan ollaan yhtä hymyä!
Kouluruokailusta sen verran et vaihoin pöytää kun musta tuntuu et en enää tullu juttuun mun vanhojen pöytäkumppaneiden kanssa, joten nyt istun muitten cheerleadereiden kanssa ja tykkään mun pöydästä tosi paljon!

Oon kuullu et aika monessa koulussa monet ei hirveesti panosta pukeutumiseen ja käyttää kaikenmaailman suihkusandaaleita ja sukkia korkealle vedettynä, glitterfarkkuja, leveälahkeisia housuja yms. muita ihanuuksia. No ei vaan meillä haha. Kuten oon sanonut aikasemmin, paidassa pitää olla kaulus ja housuina ainoastaan khakihousut. Nyt oon jo tottunu tähän eikä se mua häiritse oikeestaan. Joskus ois vaan tiiättehän sellanen fiilis, että huppari ja lökärit ois tosi jees, mut ei, ei kun ei niitä voi käyttää :/  Urheilu on kauheen iso juttu. IHmiset on ylpeitä jos ne voi sanoo kuuluvansa johonkin joukkueeseen. Meiän gymin seinälläkin lukee " AT HARRISON SPORTMANSHIP IS A EXPECTATION"

Opettajat on niin paljon huolehtivaisempia kun Suomessa. Jokasta oppilasta autetaan kädestä pitäen tekemään kaikki eikä sun tarvitse itse muistaa mitään paperseja tai assignmentteja. Opettaja aina muistuttaa, että Laura muistahan tehdä tämä tehtävä tältä sivulta huomiseksi. Sitten se kiertää jokasen oppilaan luona ja kysyy onko kaikki hyvin. Vaikka täällä kutsutaan kaikkia ms. , mrs. tai mr. ei oppilaiden ja opettajien välit ole mitenkään etäiset. Opettajat heittää aina tosi "hauskaa" läppää ja kertoo hauskoja tarinoita. Ne tulee välillä kyymään, et mitenkäs ne harkat eilen sujui tai mitäs teit viikonloppuna. Mun study hall-teacher aina kiusottelee kaikkia ja meillä on omat insidejutut. Se myös aina yrittää saada mut liittymään uintijoukkueeseen, jota se siis couchaa :) Mulla oli tässä joku kolme viikkoa sitten tosi kamala päivä, kaikki hirveät asiat tapahtu samaan aikaan ja mulla oli semmonen olo, että mä en vaan pysty enää. Mä itkin ihan hillittömästi enkun tunnilla ja mun ope pyys mut käytävään. Se anto mulle luvan mennä rauhottumaan jonnekin, joten menin kylppäriin ja siellä sitten itkin seuraavan tunnin. MUn ope sit löys mut itkemästä ja se jutteli mun kanssa joku 15 minuuttia ja lupas auttaa mua. En oikeesti tiiä mitä oisin tehnyjos se ei ois löytäny mua :/ Nyt se ope aina kysyy miten mulla menee :) Sit governmentin ope kutsuu mua sweety ja sekin aina juttelee mun kanssa ja sen tunnit on mun lemppareita! Mut siis tykkään kaikista mun opeista ihan hirveästi! Samoin kun mun cheercoachista!!

Ainiin se swim team. Saatan siis alottaa uinnin, ei ole vielä varmuutta mut tää ois siis suunnitelmissa. LIsäks varmaan alotan cheerin koulun ulkopuolella et pystyn hioo mun hyppyjä yms. Tää tarkottaa et mulla ois harkat uinnissa neljä kertaa viikossa ja cheerissä kaks kertaa, lisäks mul on kuoroharkat, kirkon nuorten kaks pienryhmää ja Axis-ryhmä. Joo en tiiiä miten tää mun aikataulutus oikeen onnistuu.. Mut siis tosta uinnista oon täl hetkellä tosi innoissani!! :D

Huomenna on assembly koulussa. Tää tarkottaa et kaikki urheilujoukkueet esiintyy ja sit tanssijat ja cheerleaderit esittää jotain. Oon ihan superinoissani, koska tää on eka kerta kun oikeesti osallistun assemblyyn. Eilen kotona harjottelin mun hyppyjä ja nyt mun jalat ja kädet on ihan kipeenä.. Mun hostäiti on ollu cheerleader ja coach joten se oli aika ankara kun treenasin mun rutiinia kotona. Mut se on vaa hyvä kun sain hyviä vinkkejä ja se kerto mitä teen väärin niin voin korjata virheet :D Huomista ootelessa..

Oikeesti ootan nytten aina seuraavaa koulupäivää!! Joo en oo kyl hirveen ilonen kun herätyskello soi 5.30, haha mut joo yleisesti ottaen kun kouluun pääsen niin siitä se aina paranee! Oon huomannu itessäni paljon muutoksia täällä, must aon tullu paljon sosiaalisempi ja avoimmpi ja hymyilen jenkkihymyä koko ajan. OOn huolellisempi ja siistimpi ja noudan sääntöjä paremmin. Eli positiivista muutosta siis!Minkäköhänlainen oon vuoden päästä..?Hui! :O
Oli nyt kyllä erittäin kuvaton postaus, mutta mulla on kyllä kuvia jemmassa olin vaan kauheen laiska enkä jaksanu niitä laittaa sori :D
Hirveesti terkkuja sinne Suomeen <3
xoxo Laura

I like people who smile when it's raining

Paljon on tapahtunu ja mun piti tehä vaikka minkalaista postausta, mutta kuten ne jotka mun blogia lukee tietää että yllättäviä asioita tapahtuu.. Mä oon kuitenki päättäny että tästä lähtien pidän tän blgon yleisilmeen positiivisena ja jätän vuodattamispostaukset tekemättä. Onhan teidänkin mukavampi lukea ilosia postauksia, vai mitä? :D Siksi en nyt kerro hieveästi  olotiloista, koska ne on ollut aika vaihtelevia :/  Kiitos kuitenkin teille kaikille jotka lähetitte kannustavia viestejä, piristitte ihan oikeasti mun päivää ihanat <3

Oon saanu nyt jo tosi paljon ihania ystäviä ja ihana tutustua koko aika uusiin. Ja mä rakastan mun perhettä, nää kaikki on vaan niin ihania!

Mut mun ekasta cheerpelistä.. Saavuin sinne kentälle toosi hermostuneena. Päätin kuiteski et osaan ja jos en osaa niin ei se mitää hengessä mukana vaan. Sit se alko. Kaikki cheerleaderit meni kentälle ja kuunneltiin Amerikan kansallislaulu. Seuraavaks hurrattiin kun pelaajat tuli kentälle ja sit se peli alkokin. Aina välillä joku huus jonkun cheerin ja sit käännyttiin kohti yleisöä ja tehtiin se. Joissakin cheereissä olin ihan hämmentyny mut joissain oikeesti osasin ja se fiilis kun pystyit tekemään cheerin ja vaan nauttimaan tunnelmasta!  Sit kun meiän joukkue sai touchdownin tehtiin schoolsong eli sellanen pitempi tanssi ja osasin sen ja tuntu oikeesti et oon osa joukkuetta ihana fiilis <3 Meni siis paremmin kun osasin odottaa.. tosin meiän joukkue hävis aika selvästi ja se oli meiän homecomingpeli vieläpä.. joo mut yks mun kavereista Hayley kruunattiin homecomingquueniksi!! Olin ihan superonnellinen sen puolesta!

Toinen harrastus mistä oon saanu hyviä ystäviä on kuoro, nää ystävät piristää hurjasti mun päivää kun on huono olo <3 Siellä on yks Laura niminen tyttö, joka oli vaan silleen et tästä lähtien oot mun Finntwin, haha. Muutenki olo oli kuin julkkiksella, kun mentiin harjotusten jälkeen ravintolaan niin kaikki halus ottaa kuvia mun kaa :DMut mun kirjottaminen vähän nyt tökkii niin antaa kuvien puhua puolestaan..

ps. muistakaa kysellä kysymyspostauksessa :-) -----> TÄÄLLÄ

  

 Cheers <3
Laura

Fly high baby V

Niin äkkiä sut otettiin luoltamme pois,

sitä emme oikein ymmärtää vois.
Sun hyvä olla on siellä, me uskomme niin,
silti silmämme peittyvät kyyneliin.

-Tuntematon-

Olit liian hyva tahan maailmaan, mutta olit silti liian nuori kuolemaan. Olen onnelinen, kun minulla oli mahdollisuus tavata sinut,ilman sinua elamani olisi ollut erilainen, ikava on suunnaton..

Emme koskaan unohda sinua, etka sina meita, tiedan etta sinulla on nyt hyva olla <3

Lepaa rauhassa <3
Heaven just received a beautiful angel

If we could just go back to the moment when everything was allright

Noin kuukaus sitten tapasin yhden tytön kaverini kautta. Kuin näin hänet ensimmäisen kerran, hänellä oli työvaatteet päällä. Hän työskenteli donitsipaikassa ja oli tuonut mukanaan laatikollisen donitseja. Hän esitteli itsensä ja hymyili leveästi. Hän oli puhelias, nauravainen ja hassu. Me juteltiin jotain randomasioita ja naurettiin joilekin tyhmille jutuille. Ensi vaikutelmani hänestä oli siis positiivinen ja ajattelin, että olen saanut ihanan uuden ystävän! <3

Tänään koulussa kuulin uutisen joka pysäytti minut täysin. En oikein osannut suhtautua, olin vaan ja tuijotin eteeni. Kotiin päästyä tuli itku. Kuulin että hänelle oli sattunut onnettomuusja hän makasi sairaalassa koomassa ja lääkäreiden mielestä ei näytä hyvältä. Tämä nauravainen 16-vuotias, elämäniloinen tyttö makaa siis nyt paikoillaan hengityskoneessa, tiedottomana. Mä en vaan pysty uskomaan sitä.

Olen hetken päästä menossa kirkkoon tilaisuuteen, jossa rukoillaan tämän tytön puolesta. Mä toivoisin, että te kaikki lähetätte lämpimän ajatuksen, rukouksen tai muuten vaan muistatte tätä tyttöä/tytön perhettä, joka ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Tytöllä on oikeus elämään, eikä sen pidä katketa tällä tavalla, hänen pitää saada kokea vielä monet ilot ja surut. 

Toivo elää, eikä mitään ole menetetty, näin haluan uskoa! Teille kaikille : Välillä on hyvä pysähtyä keskellä kiirettä ja arkea ja miettiä miten kaikki on hyvin, lopettaa pikkuasioista valittaminen ja halata lähimpiä, kun siihen on mahdollisuus.

-Laura-

This is how we do it

Viime viikonloppu oli aika toimelias. Perjantaina oli siis jalkkispeli, josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Lauantaina menin yöks mun arerepin perheen luo. Niillä on vaihtari Saksasta ja neljä omaa lasta, joista nuorin on vasta 1 v. joten hulinaa riitti. Pelattiin sit jotain peleja ja syotiin hyvaa ruokaa, kuunneltiin musiikkia ja katottiin leffa( the Last song).

Menin ihan normisti sunnuntaina kirkkoon ja juteltiin siina jotain kavereitten kaa. Mut sitten meilla olikin challenge, johon “pääsin” osallistumaan. Pöydalle laitettiin 7 eri ruoka-ainetta, jotka oli numeroitu 1-7. Osallistujien piti nostaa kiposta kolme numeroa. Tietenkin minä sain purkkisardiineja, jossain liemessa lilluvia nakkeja ja suklaakastikkeen..

No sitten meian youthpastor surautti ne ilosesti tehosekottimessa tosi ihanalta tuoksuvaks pirtelöks ja oli täynnä ihmemöykkyja ja mömmöja. Se oli myös tosi kauniin oksennuksen värinen.. Yks poika sai siirapin, suklaan ja maapahkinavoin.. Siis toihan ei oo ees paha! Mut kuitenki annettiin 15 s aikaa juoda niin paljon kun pystyy. Olin vaan, etta en aattele mitaan, juon vaan mä pystyn tähän! Tiiattehän sen Pelkokerroin-ohjelman? Joskus ne joutuuu syömaan jotain ällotävää ja aina mina vaan haukun niitä kun ne on silleen et hyi en syö! Joten halusin nyt näytää kaikille et mähän pystyn tähän! Se haju oli vaan jotain niin kuvottavaa, etta.. Olin juonu jotain kaks kulausta kun tajusin, et voi ei tää tulee takas ylos joten ilosesti oksensin siina sitten roskapönttöön kaikkien kattoessa.. ja kuvatessa videoo... Mulla oikeesti oli niiin huono olo, mut halusin vaan jatkaa joten jatkoin jumista enkä pystyny ees nielemaan kun taas tuli yökkaysreaktio. Ja oksensin taas, jes. Tässä vaiheessa mun naama, kädet ja kaunis pinkkiVALKONEN mekko oli tossa töhnässä. Mulla oli jotain puolet viel juomatta ja 5 sekuntii aikaa, joten laitoin silmat kiinni ja join sen kaiken! (Ja oksensin again) 

Olin siis totaalisesti nolannu itteni kaikkien eessa kirkossa.. Mut kävikin ilmi, etta kaikki piti sita coolina kun olin niin dude, kun pystyin tekemaan sen xD Ihan randomit tuli juttelee mulle jalkeenpain + voitin 10 dollarin lahjakortin donut bankiin, silla rahalla saa about 12 donitsii, onko ees halpaa!! Ja se poika, joka oli saanu sen siirappisekotuksen oli vaan silleen hyi kamala en koske tohon. Se oli siis sellanen tosi “cool” poika haha :D Et tammosta meilla kirkossa.. Ootte varmaan tosi ilosia, että jaoin tän tarinan teiän kanssa. Mut siis mun pointti on et ei oo niin vakavaa nolata ittensä, muutenki se mikä on noloo ja mikä ei on muuttunu mulla huomattavasti tääl Jenkeissä. Mun ei koko aika tarttee huolehtii mitä muut ajattelee :D

Pahottelen tätä kuvattomuutta, mut kaikki kuvat on kännykässä/kamerassa, enkä jaksa kaivaa niitä nyt sieltä. Mut seuraavassa postauksessa on kuvia, I promise! :) Asiasta kolmanteen mulla on vihdoin huomenna eka cheerpeli, että wish me luck!! :) Huomenna on myös homecomingpeli ja jotain muuta jänskää, josta kerron lisää myöhemmin, muistakaa kysyä, jos on jotain kysyttävää. Kysymyspostaus löytyy TÄÄLTÄ!!, mut nyt nukkumaan ----> Huomenta Suomi ;-D

Last cheergame, <3 u :D

-Laura-