If we could just go back to the moment when everything was allright

Noin kuukaus sitten tapasin yhden tytön kaverini kautta. Kuin näin hänet ensimmäisen kerran, hänellä oli työvaatteet päällä. Hän työskenteli donitsipaikassa ja oli tuonut mukanaan laatikollisen donitseja. Hän esitteli itsensä ja hymyili leveästi. Hän oli puhelias, nauravainen ja hassu. Me juteltiin jotain randomasioita ja naurettiin joilekin tyhmille jutuille. Ensi vaikutelmani hänestä oli siis positiivinen ja ajattelin, että olen saanut ihanan uuden ystävän! <3

Tänään koulussa kuulin uutisen joka pysäytti minut täysin. En oikein osannut suhtautua, olin vaan ja tuijotin eteeni. Kotiin päästyä tuli itku. Kuulin että hänelle oli sattunut onnettomuusja hän makasi sairaalassa koomassa ja lääkäreiden mielestä ei näytä hyvältä. Tämä nauravainen 16-vuotias, elämäniloinen tyttö makaa siis nyt paikoillaan hengityskoneessa, tiedottomana. Mä en vaan pysty uskomaan sitä.

Olen hetken päästä menossa kirkkoon tilaisuuteen, jossa rukoillaan tämän tytön puolesta. Mä toivoisin, että te kaikki lähetätte lämpimän ajatuksen, rukouksen tai muuten vaan muistatte tätä tyttöä/tytön perhettä, joka ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa. Tytöllä on oikeus elämään, eikä sen pidä katketa tällä tavalla, hänen pitää saada kokea vielä monet ilot ja surut. 

Toivo elää, eikä mitään ole menetetty, näin haluan uskoa! Teille kaikille : Välillä on hyvä pysähtyä keskellä kiirettä ja arkea ja miettiä miten kaikki on hyvin, lopettaa pikkuasioista valittaminen ja halata lähimpiä, kun siihen on mahdollisuus.

-Laura-